Joka aamu on armo uus
maaliskuu 10, 2009
Olen viime aikoina kuunnellut silloin tällöin vanhoja virsiä. Ne ovat hämmentävän tuttuja silloinkin, kun en varmasti ole ikinä aiemmin niitä kuullut veisattavan enkä sanojakaan lukenut. Hämmästyttävän tuttuja ja omia, ottaen huomioon että olen kahden sukupolven kirkosta eronneiden kastamaton jälkeläinen, toki lastentarhan ja koulun uskonnonopetukset nauttinut. Ja oppikoulussa joka tunnille pari säettä pakko-opetellutkin. Laulettu niitä ei koskaan lastentarhan jälkeen muualla kuin aamun avauksissa ja juhlissa. Tarhassa laulettiin ainakin Mustaa Saaraa, minuun lähtemättömän vaikutuksen tehnyttä hengellistä laulua, jota sittemmin on analysoinut mm. Löytyn Olli.
No, joka tapauksessa tänään liikennevaloissa mieleeni tulivat säkeet Joka aamu on armo uus, kun mietin sitä, miten jaksan saada itseni liikkeelle kaiken työkaaoksen ja väsymyksen keskellä. Heti sen perään silmiini osui päivän lööppi Nina ja Timo T.A. Mikkosen telkkariohjelmasta, joka herätti minussa sanomatonta hilpeyttä. Varsinkin kun muistin eilisen sitaatin Aamulehdestä, jossa jompi kumpi pariskunnasta oli töräyttänyt että feministeillä aivon ja g-piste ovat vaihtaneet paikkaa. Hämeen neidon kohdalle saapuessani ajattelin paraikaa että niinpä, me feministit saamme tosiaankin joskus orgasmeja ajattelusta.
Hymyni taisi olla koko kasvot huikeasti valaiseva, koska vastaan tuleva vanha nainen pysäytti minut ja kysyi, tunnemmeko. Hän sanoi minun hymyilevän niin että näytän hyvin onnelliselta. Kertoi sitten, kuinka nuori nainen oli kerran Tammelan torilla kertonut tunnistaneensa hänet – hymystään. Erosimme toisillemme lämpimästi hymyillen ja hyvää päivää toivottaen.
